Mitään se ei anna, siihen vaan jää kiinni

Ja mä katson miten sä vain vajoat lisää.
Mikään sana ei auta, mikään ei herätä sua. Viime viikolla sulle tapahtu jotain sellasta minkä luulis herättävän sut tosta helvetistä. Mut ei, lisää vaan aineita, lisää sekoilua.Mä pelkään et sä kuolet. Ja niin moni muukin. 

Sä varmaan jo tiesit että näin tässä kävisi.

Sanoisin aina ikuisia valheita.

Ei koskaan ei koskaan enää tälläisiä kahleita. 

Mä vihaan ruokaa. Se saa mut tuntemaan itseni täysin paskaksi ja lihavaksi siaksi. Se saa mut oksentamaan ja tekemään  kaikkea likaista ja hävettävää. 

Kukaan ei huomaa kun oksennan kaiken ruoan joka menee mun sisään.

Mun elämä on täysin merkityksetöntä. En jaksa käydä koulua. Miksi edes käydä sitä kun ei oo tulevaisuutta?  Tulevaisuus? Se on varmaan tälläistä  samaa paskaa mitä viime vuodetkin on ollut. Pelkkää laihduttamista, pahaa oloa..  

Anteeksi että mun postauksissa ei ole kuvia.. Kone ei toimi.. Syy siis siinä. 

Kiitos

Mä ajattelin näyttää teille yhden ihanan viestin joka sai mut kyyneliin. viestin jonka mun yksi hyvä ystävä lähetti, jotta saisi mut heräämään ja tajuamaan asioita.  Tiedän että luet tätä, ja kiitos kun olet olemassa ja muistuttamassa mua että elämä kyllä voittaa. <3

"Kyllä mä tiedän että sielä on vielä se Emmi jossain joka antais sulle läksytyksen kun edes ajattelet niiden asioiden mitä sulla nyt on vaihtamista pelkkään sairauteen. Se Emmi on nähtävissä aina välillä ja se Emmi poistuu kotoa eikä jää sinne masentuun, se Emmi opiskelee jotta voi toteuttaa unelmia jotka ei liity ittensä näännyttämiseen, se Emmi puhuu ongelmistaan sen sijaan että salais ne muilta ja antais huomata vasta kun on liian myöhästä. En usko että mitään näistä asioista olisit sairaimmillas tehnyt! Ja kaiken ton oot saavuttanut. Älä unohda sitä himputti."

Isänpäivä, ilman isää.

Jos lyöt vielä kerran, niin minä tapan sut,
ja isken jollain millä sinäkin oot mua hakannut.
Mä astun harhaan taivaan tieltä
jonnekin pimeään, mut viedään sinne,
missä ei ees tarvitse nimeään.

Aikasi loppuu ennen talvea.

Mikä on mun elämän tarkoitus? Tää sama paha tunne on ollu mussa jo varmaan 10 vuotta. Ainut asia joka saa mut pysymyään jotenkin järjissäni on laihduttaminen. Samaan aikaan mä vihaan laihduttamista. Tai oikeastaan, vihaan sitä ja paljon. Mutta se on ainut asia minkä osaan ja mikä pitää mut kasassa ja tässä elämässä. Kun en laihduta musta tulee toisella tavalla itsetuhonen ja masentuneempi, yritän itsemurhaa useammin, musta tulee impulsiivinen, kamala ja ällöttävä läskiperse.