Mä ajattelin kertoa teille epävakaasta persoonallisuushäiriöstä. Mullahan on siis tää epävakaa persoonallisuushäiriö.
Millasta elämä on sen kanssa? Mä voin sanoa että tosi raskasta. Tunteet vaihtelee laidasta laitaan. Yhdessä hetkessä tunnen olevani ihan iloinen mutta äkkiä se muuttuu ahdistukseen siitä se vaihtuu masennukseen siitä taas vihaan siitä taas suruun.. En tiedä yhtään mitä oikeasti tunnen. Sit yks tunne on tyhjyys. Musta tuntuu että oon täysin tyhjä ja kaikki olisi tyhjää.
Sit on impulsiivisuus. Saatan tehdä paljon kaikkea ja sit se jälkeenpäin harmittaa et miks oon tehny impulsiivisuudessa asioita.
Sit on itsetuhoisuus. Tulee paljon kaikkia eri tunteita ja lopulta se johtaa itsetuhoisuuten käyttäytymiseen. Voi olla perjaattessa tosi sumuista ja epätodellista oloa.
Ystävät. Se on vaikea asia. Aina kun mun ystävä lähtee pois tuntuu että se hylkää mut ja et ne lakkaa olemasta ja ne poistuis mun elämästä. Yksinäisyys on myös sellanen joka on tosi ahdistava tila, koska sillon on yksin ja kaikki tunteet vaan vaihtelee ja tuntuu että oikeasti sekoaa kokonaan. Siks mä koko ajan haluan olla jonkun seurassa, yksinäisyys tuntuu kamalalta. Mä vihaan tätä epävakaaata, kumpa mulla ei olis sitä. Elämä sen kanssa on helvettiä. :(
Millasta elämä on sen kanssa? Mä voin sanoa että tosi raskasta. Tunteet vaihtelee laidasta laitaan. Yhdessä hetkessä tunnen olevani ihan iloinen mutta äkkiä se muuttuu ahdistukseen siitä se vaihtuu masennukseen siitä taas vihaan siitä taas suruun.. En tiedä yhtään mitä oikeasti tunnen. Sit yks tunne on tyhjyys. Musta tuntuu että oon täysin tyhjä ja kaikki olisi tyhjää.
Sit on impulsiivisuus. Saatan tehdä paljon kaikkea ja sit se jälkeenpäin harmittaa et miks oon tehny impulsiivisuudessa asioita.
Sit on itsetuhoisuus. Tulee paljon kaikkia eri tunteita ja lopulta se johtaa itsetuhoisuuten käyttäytymiseen. Voi olla perjaattessa tosi sumuista ja epätodellista oloa.
Ystävät. Se on vaikea asia. Aina kun mun ystävä lähtee pois tuntuu että se hylkää mut ja et ne lakkaa olemasta ja ne poistuis mun elämästä. Yksinäisyys on myös sellanen joka on tosi ahdistava tila, koska sillon on yksin ja kaikki tunteet vaan vaihtelee ja tuntuu että oikeasti sekoaa kokonaan. Siks mä koko ajan haluan olla jonkun seurassa, yksinäisyys tuntuu kamalalta. Mä vihaan tätä epävakaaata, kumpa mulla ei olis sitä. Elämä sen kanssa on helvettiä. :(
