maanantai 19. lokakuuta 2015

kuole läskpaska pois

Jonkun aja sitä jaksaakin esittää. "Ihanaa kun paino on noussu" Tosiasiassa illalla nukahdan kyyneliin ja laihdutussuunnitelmiin.  Enää ei jaksa edes hymyillä. Ei jaksa enää edes sanoa mitään. Vaikenen. Oon niin täynnä "no sähän ot kuitenkin fyysisesti terveempi kuin aikoihin" No niin mutta entä mun psyyke! Ihankun sillä ei olis mitään väliä. Toisaalta samaan aikaan osa odottaa että laihtuisin vaan ja kuolisin pois. Koska oon aina tällänen, sairaspaska. Samase painanko 35, 45 vai 50 oon silti se sama sairas ajatuksieni kanssa. Ulkoapäin jaksan sen pari kuukautta pitää kulisseja yllä. Mut en enää. Laihdutan. 

9 kommenttia:

  1. Kiva että tulit postaamaan, vaikka kuulumiset eivät ole niitä iloisimpia. Kumpa vaan ymmärtäisit, ettet sä laihtumalla tule yhtään onnellisemmaksi. Sä oot tehnyt ison työn päästäksesi siihen missä nyt oot! Älä heitä sitä hukkaan. Normaalipaino on vaan yksi askel toipumiseen, mutta fyysisesti terveenä on paljon enemmän voimavaroja käsitellä siitä psyykkistä puolta.

    Tiedän ettei se oo helppoa vaan yrittää sinnitellä päivästä toiseen pahan olon kanssa. Itekkin vajosin normaalipainosta takaisin alipainon puolelle, kun en ole sisäistänyt järkeviä tapoja käsitellä tunteita. Mutta onko tää helpottanut ahdistusta? No ei todellakaan, nykyään mua ahdistaa ja masentaa 24/7, oon väsynyt ja voimaton. Normaalipainossa mua ahdisti kyllä usein, mutta osasin olla myös iloinen ja jaksoin tehdä paljon enemmän. En voi luvata että sairaat ajatukset poistuu itsestään, mutta se on varmaa, että laihduttaminen vaan pahentaa asiaa.

    Paljon voimia! ♥

    VastaaPoista
  2. Komppaan Lottaa. Älä lähde siihen laihdutuskierteeseen, ansaitset ja voit saavuttaa niin paljon parempaa. Isot tsempit sulle ❤️

    VastaaPoista
  3. Oon ajatellu sua melkein joka päivä mutten oo viittiny tulla puhuun kun en oo oikein tienny miten sulla menee.. :-( Ajattele Oivaa ja kaikkea hyvää mitä voit saavuttaa jos jaksat taistella. Oiva ei varmasti halua et lähet osastolle :-( Voimia ja koita jaksaa, ei se paha olo voi kestää ikuisuuksiin!

    VastaaPoista
  4. Oot tehnyt hurjasti työtä toipumisen eteen, älä anna sen valua hukkaan. Loppupeleissä laihduttaminen ei kuitenkaan ole avain hyvään oloon niin kuin muutkin ovat täällä kommentoineet.

    Hurjasti tsemppiä ja voimia!!! <3

    VastaaPoista
  5. Mäkin toivon syvästi ettet rupea laihduttamaan. Emmi taistele. Ja pyydä apua lisää. <3

    VastaaPoista
  6. Sanasi upposivat minuun täysillä! Olen itsekin vain muutama kuukausi sitten nostanut painoni normaalipainoon vakavasta alipainosta kun päätin antaa parantumiselle mahdollisuuden. Nyt normaalipainoisena en todellakaan ole parantunut! Kaikki ahdistaa, varsinkin keho. En tiedä miten voisin pysyä tässä painossa ja olla onnellinen, tuntuu mahdottomalta yhtälöltä. Kadun päivittäin päätöstäni laihtua vaikka tiedän etten silloinkaan ollut yhtään onnellisempi, enkä jaksanut tehdä mitään. Itse olen jo alkanut laihduttamaan, mutta älä ole heikko kuten minä. Ole vahva ja älä luovuta! Kovat tsempit täältä! T. Melissa

    VastaaPoista
  7. Mä purskahdin itkuun kun sain kuulla olevani normaalipainoinen - mistä sain huudot kuinka sairas olen, kuinka väärin on olla olematta iloinen. Iloisen esittäminen olisi siis kelvannut muille, mutta tärkeempää on kelpaako se itselle. Totta kai sun on vaikea hyväksyä "uutta" kroppaa mutta otapa nyt terve järki vaikka väkisin kaivamalla käteen: mikä muuttuu paremmaksi laihuudella? Olitko alipainoisena edes pikkuisen onnellisempi vai olitko kenties kuitenkin vain toimintakyvytön haamu? Normaalipaino ei tee terveeksi, liian moni terveydenhuollon ammattilainenkin tuppaa unohtamaan sen. Muakin tympii kuinka painokeskeistä hoitoni on. Terve keho on kumminkin edellytys noiden psyykkisten asioiden käsittelylle! Nyt et laihduta, koska siinä menisi taas raskas työ hukkaan. Sinnittele, it's always darkest before the dawn <3

    VastaaPoista
  8. Se on kylmä fakta ettei se normaalipaino takaa varsinkaan suoraan ns. onnellista elämää, Mutta sun pitää muistaa että laihduttaminen on oire eikä pelkästään sairaus, oire, jonka syntyperä piilee jossain syvemällä. Mä ymmärrän että tällä hetkellä omassa kehossa oleminen voi tuntua sietämättömältä, mut usko pois, vähitellen, päivä päivältä kun alkaa saamaan elämästä otetta, sun olo paranee. Ja jossain vaiheessa elämää oot täysin vapaa. Tää ei tuu tapahtumaan muutamassa päivässä, viikossa tai kuukaudessa vaan vuosissa. Mä oon ollu normaalipainonen nyt viimeset kolme vuotta, ja vasta nyt oon alkanu olemaan sinut itseni kanssa, ja oppinut arvostamaan myös omaa kehoa. Tsemppiä matkaan, parantuminen syömishäiriöstä on pitkä ja kivinen tie, mutta loppujen lopuksi sen arvoista

    VastaaPoista
  9. Voi Emmi, älä mene enää siihen laihdutuskierteeseen!! Sun olo ei parane ollenkaan vaikka painaisit vähemmän! :( Se on vaan haitaksi sun kropalle ja tuhoaa sua enemmän..

    Tsemppiä ja jaksamisia!! <3

    VastaaPoista