maanantai 25. huhtikuuta 2016

epävakaa persoonallisuushäiriö

Mä ajattelin kertoa teille epävakaasta persoonallisuushäiriöstä. Mullahan on siis tää epävakaa persoonallisuushäiriö.

Millasta elämä on sen kanssa? Mä voin sanoa että tosi raskasta. Tunteet vaihtelee laidasta laitaan. Yhdessä hetkessä tunnen olevani ihan iloinen mutta äkkiä se muuttuu ahdistukseen siitä se vaihtuu masennukseen siitä taas vihaan siitä taas suruun.. En tiedä yhtään mitä oikeasti tunnen. Sit yks tunne on tyhjyys. Musta tuntuu että oon täysin tyhjä ja kaikki olisi tyhjää.

Sit on impulsiivisuus. Saatan tehdä paljon kaikkea ja sit se jälkeenpäin harmittaa et miks oon tehny impulsiivisuudessa asioita.

Sit on itsetuhoisuus. Tulee paljon kaikkia eri  tunteita ja lopulta se johtaa itsetuhoisuuten käyttäytymiseen. Voi olla perjaattessa tosi sumuista ja epätodellista oloa.

Ystävät. Se on vaikea asia. Aina kun mun ystävä lähtee pois tuntuu että se hylkää mut ja et ne lakkaa olemasta ja ne poistuis mun elämästä. Yksinäisyys on myös sellanen joka on tosi ahdistava tila, koska sillon on yksin ja kaikki tunteet vaan vaihtelee ja tuntuu että oikeasti sekoaa kokonaan. Siks mä koko ajan haluan olla jonkun seurassa, yksinäisyys tuntuu kamalalta. Mä vihaan tätä epävakaaata, kumpa mulla ei olis sitä. Elämä sen kanssa on helvettiä. :(




6 kommenttia:

  1. Mulla on epäilty samaa ja epäilen ajoittain vahvasti itekin.. Mulla oli aina jo nuoresta että jonkun kaverin piti jopa saattaa kotiin sillä iski ahdistus siitä että piti olla yksin. Ja nykyään inhoan sitä hetkeä kun sanon moikat kavereille yms ja meen yksin kotiin.. Mut oon koittanut harjoitella ja sietää sitä yksinoloa. Siks oonki ollut sellainen että reissaan laukun kanssa ympäriinsä kaverilta toiselle tai siskolla toiselle kun välttelee sitä et pitää mennä yksin kotia.

    Mutta mitä oon lueskellut tosta niin siinä on mahdollisuus että se lähtee itestään jopa pois vuosien saatossa ja voi oppia asioita millä käsitellä asioita esim mitä luettelit. Mut pers.häiriöt on vaikeahoitoisia varsinki rinnastettuna muihin mt-ongelmkiin joten se vaatii vuosien työtä. Mut se ei tarkoita sitä ettei siitä koskaan pääsisi eroon tai sitä ei oppis hallitsemaan. Tsemppiä ja muista pyytää apua <3

    VastaaPoista
  2. Tunnistan itsessäni monia samoja piirteitä ja oon epäillyt itselläni tota epävakaata. Mulla siis on epäilty kaksisuuntaista mielialahäiriötä, mutta vauhtikaudet ei oo olleet "riittävän" voimakkaita kyseiseen diagnoosiin, eikä sitä haluta antaa nuorille kovin heppoisin perustein. Nyt tätä kai pitäisi tutkia, vaihtoehdot varmaan on kaksisuuntaisen mielialahäiriön rapid cycling -muoto tai sitten epävakaa. Kuitenkin mulla mielialat ja tunteet saattaa heilahdella lyhyenkin ajan sisällä paljon ja siks oon pohtinut epävakaan mahdollisuutta. Tunnistan myös itsessäni ton yksin olemisen pelon ja tunteen siitä, että muut ikään kuin lakkaa olemasta yksin ollessa.

    VastaaPoista
  3. Mä pääsin vuodenvaihteessa dialektiseen käyttäytymisterapiaan (DKT) ton epävakauden tiimoilta ja voihitsi, se on auttanu oikeesti toooosi paljon! Oon jo nyt parin kk jälkeen ihan ku eri ihminen ja mietin vaa miten pitkälle pääsen ku terapia jatkuu! Toivon että sä saat myös apua tohon koska ansaitset hyvän elämän ja elämänlaatu paranee ku saat noita tunteita hallittua. Ikuisesti ei onneks tarvii epävakaana elää :) oot hirveen rakas emmi, muista se <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen myös käynyt DKT:n vuosia sitten, ja voin lämpimästi suositella kyseistä terapiaa! Sieltä saa niin hyvän työkalupakin tunteiden kanssa kamppailemiseen, että elämä helpottuu aivan merkittävästi. Minulla helpottui siinä määrin, etten enää täytä ko. persoonallisuushäiriön kriteereitä. Elämä on onnellista ja tasapainoista.

      Emmi, toivon sinulle paljon paljon voimia! Asianmukaisella hoidolla tulet varmasti vielä pärjäämään häiriön kanssa. Toivottavasti uskallat vaatia sitä itsellesi, sillä olet sen arvoinen :)

      Poista
  4. Tsemppiä kaikkeen <3 Mielenterveysongelmat ovat jotain niin inhottavaa! Oot ihana <3

    VastaaPoista
  5. Hei Emmi, yhtään väheksymättä ongelmiasi mietin vaan, onkohan oikein tehdä sulle epävakaan persoonallisuuden diagnoosi, kun anoreksia ja matala paino selittää noista kuvailemistasi oireista suurimman osan... Käsittääkseni ensin pitäisi normalisoida paino (ja saada se pysymään normaalissa 6-12kk) ennen kuin voi lähteä diagnosoimaan muita mielenterveysongelmia. Näin ainakin rapakon takana. Joka tapauksessa, edellä kuvattu DKT voisi auttaa oli kyseessä kumpi hyvänsä. Mutta valitettavasti myös painon normalisointi vaaditaan.

    VastaaPoista